Näin Brexit-äänestyksen jälkimainingeissa on mukava nostaa salkoon EU-lippu. Teen sen noudattaakseni EU-tukea saaneita koskevia viestintämääräyksiä. Hankkeessa on EU:n Vipuvoimalla pyritty ratkaisemaan, miten lakimiehen työstä saataisiin parempi lisäarvo yritysten arjessa. Yksi haaste on, että usein yritysjohtajat uskovat asioiden olevan kunnossa, kun on tehty hyvä sopimus. Syypäitä ovat tietenkin lakimiehet, jotka myyvät nimenomaan paperien laatimista ja pyörittämistä.

Konkretisoidaan. Firmalle on laadittu myyntisopimus kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Sopimuksessa on kuvattu firman toimintamalli ja vastuut on sovitettu halutulle riskitasolle. Sopimusmalli on tallennettu yhteiseen sopimuskansioon. Kaikki hyvin.

Tosielämässä tapahtuu kuitenkin niin, että palveluita myyvä asiantuntija lähettää asiakkaalle sähköpostilla tarjouksen. Tarjouksessa mainitaan, että ”noudatetaan myyjän yleisiä sopimusehtoja”. Mitään ehtoja ei ole viestin mukana. Vastauksessaan asiakas ilmoittaa hyväksyvänsä tarjouksen ja liittää mukaan oman yrityksensä hankintaehdot viestillä ”noudatamme kaikissa hankinnoissa oheisia yleisiä hankintaehtojamme”.

Projekti aloitetaan iloisena, mutta se viivästyy. Asiakas vaatii myöhästymisestä viivästyssakkoa. Siitä vasta ihmettely alkaa. Moinen ehto löytyy hankintaehdoista, jotka ovat tässä tulleet osaksi sopimusta. Myyjän omat, huolella laaditut ehdot eivät ole osa sopimusta. Ei auta kuin maksaa. Ja, vakuutus ei muuten korvaa viivästyssakkoa.

Tarinan on tarkoitus olla opettavainen. Toivottujen lopputulosten aikaansaamiseksi pitäisi sopimuspaperien sijaan kiinnittää paljon enemmän huomiota sopimusprosessiin. Kuka meidän yrityksessä tekee sopimuksia, miten ja millä ehdoilla?

Riskitor Oy auttaa yritysjohtajia saavuttamaan liiketoiminnan tavoitteitaan, muotoilemalla sopimusprosesseja tavoitteiden mukaisiksi.

Scroll Up