Voi. Tässä vinkissä on tositarina (eli oikeustapaus) siitä, missä tilanteessa ja millä euroilla tuomioistuimet olivat sitä mieltä että yrittäjä on nostanut liikaa palkkaa. Useimmat olettavat, että tällaisia asioita mietitään lähinnä verottajan vuoksi. Verottajan tehtävänä on vahtia, että yritykseltä omistajalle siirtyvistä varoista sopiva siivu maksetaan valtion kassaan. Palkasta maksetaan progressiivinen ansiotulovero, joten verottaja saa hurjasta palkasta hurjat verot – verottajan näkökulmasta homma on siis balanssissa. Niin sanottujen velkojien näkökulmasta näin ei ehkä olekaan.
Velallisen epärehellisyys
Yrityksen näkökulmasta jokainen yritykselle laskun lähettänyt taho on velkoja. Näitä kaikenkarvaisia velkojia suojataan osakeyhtiölain säännöillä ja rikoslaissa esimerkiksi velallisen epärehellisyys -nimisenä rikoksena. Tarkoituksena on suojata velkojia sen varalta, että velallinen eli yritys eli sen edustajat, ennakoitavissa olevien maksuvaikeuksiensa vuoksi ryhtyvät velkojiensa taloudellisia etuja loukkaaviin toimiin. Suomeksi: yritysjohto tekee jotain sellaista, jonka vuoksi joku velkojista jää nuolemaan näppejään. Yksi tällainen toimenpide on maksaa liikaa palkkaa yrittäjälle.
Hemmon tarina
Kutsumme tämän tositarinan yrittäjää Hemmoksi. Hän perusti 1.6.2009 osakeyhtiön, josta omisti 55 prosenttia. Hemmo oli yhtiön hallituksen varsinainen jäsen sekä toimitusjohtaja. Ensimmäisen tilikauden aikana toiminta oli tappiollista ja tilikauden päättyessä 30.11.2010 yhtiön oma pääoma oli menetetty. Toisen tilikauden aikana Hemmo nosti itselleen rahaa pieninä erinä yhteensä 60.000 euroa. Nämä kirjattiin tilinpäätökseen 96.461,57 euron suuruiseksi palkaksi. Kolmas tilikausi jäi pariin kuukauteen ja yhtiö asetettiin konkurssiin 31.1.2012.
Hemmon mielestä palkan määrän hyväksyttävyyttä olisi pitänyt verrata siihen, mitä ulkopuoliselle työntekijälle olisi vastaavasta työstä maksettu. Juuri näin palkka perustellaan verottajalle. Tuomioistuimet olivat toista mieltä.
Tuomioistuinten mielipide Hemmon palkasta
Helsingin hovioikeuden perusteluissa kirjoitetaan, että ”Vaikka lähtökohtana arvioinnissa voidaan pitää omistajayrittäjän työpanosta, palkan määrä on suhteutettava yrityksen kulloiseenkin taloudelliseen tilanteeseen ja kantokykyyn ottaen huomioon myös tavanomaisena pidettävät elantomenot ja kohtuullinen perustoimeentulo.” Suomeksi: yrittäjä saa nostaa palkkaa vain sen verran kuin firman talous kestää tai on pakollista perheen hengissä pitämiseksi.
Hemmon yritys teki rakennusurakointia. Alun pikku-urakoiden jälkeen saatiin isompia alihankintatoimeksiantoja. Tuomioistuintenkin mielestä yrityksen konkurssin aiheuttaneiden maksuvaikeuksien pääsyynä oli ollut yrityksen ja joidenkin pääurakoitsijoiden väliset loppuvuodesta 2010 syntyneet erimielisyydet, joista johtuen maksuja oli jäänyt saamatta. Hovioikeuden mielestä tästä Hemmon piti ymmärtää, että liiketoiminta on niin heikossa hapessa että palkanmaksua pitää rajoittaa. Hyväksyttävä palkan taso olisi ollut 3.000 euroa kuukaudessa. Hemmo sai siis noin 5.000 euroa kuukaudessa liikaa palkkaa.
Hovioikeuden mielestä oikeudenmukainen rangaistus palkannostoista oli kahdeksankuukauden ehdollinen vankeusrangaistus.
Miten välttää tämäkin riesa
Vaihe 1: Hyödynnä tilitoimiston osaaminen. Hemmokin yritti sanoa, että ei ymmärtänyt tilannetta eikä keskustellut kirjanpitäjän kanssa. Hovioikeus kuittasi, että toimitusjohtajana ja hallituksen jäsenenä Hemmon piti ottaa selvää, jos ei tiennyt. Vaihe 2: Hyödynnä juristien osaaminen. Firman viimeiset rahat menevät lähes poikkeuksetta lakimiehelle. Nimittäin konkurssipesää hoitavalle asianajajalle. Miksei sitten käyttäisi toiseksi viimeisiä ropoja taloutta ymmärtävään juristiin, joka voi auttaa pahimpien karikoiden ohi? Jos tämän tarinan lukemisen jälkeen ei tullut selväksi, että taloudellisissa vaikeuksissa voi tehdä kohtalokkaita virheitä, kannattaa jatkaa vinkkeihin 58 tai 48.
Kommentoi, kysy lisää, pyydä neuvoa: jaakko.ranta (at) riskitor.fi / 050 3484824.