Tämä on helppo. Kysymys on siitä, kannattaako käyttää aikaa ja rahaa yksittäisen sopimuksen muotoilemiseen vai sopimusmallien muotoilemiseen? Se helppo vastaus on, että yksittäiseen sopimukseen kannattaa panostaa vain, jos a) se on yksittäistapaus ja b) siihen liittyy riittävän suuri taloudellinen intressi. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi yrityskaupan kauppasopimuksen kohdalla.
Useimmiten liiketoiminnassa arvokkaampi kysymys olisi millaisia sopimusmalleja käytämme? Asiakassopimusmalli on useimmiten yrityksen taloudellisesti arvokkain dokumentti. Asiakassopimusten perusteella yritys saa kaiken tulorahoituksensa. Millaisia asiakassopimusmalleja yrityksemme käyttää sisältää esimerkiksi kysymykset; mikä on liiketoimintamallimme, millaisia riskejä otamme ja millaisen kokemuksen asiakkaamme saa yrityksestämme?
Tarkennettuna vielä, sopimusmalleista puhuminen ei kerro koko kuvaa. Oikea kysymys olisi, miten sovimme asiakkuuteen liittyvistä asioista. Ei ole edes epätavallista, että käytössä on joku ”asiakassopimus” -niminen paperi, mutta sähköpostikirjeenvaihdolla, tarjouksilla ja muilla toimintatavoilla todellisuudessa sovitaan jostain aivan muusta.
Kun yritysjohto haluaa ohjata yrityksen liiketoimintaa tietylle uralle, esimerkiksi riski/tuotto-suhteen, kaupanteon helppouden tai kassan riittävyyden näkökulmista, katse kannattaa kääntää käytettyyn asiakassopimusmalliin ja myyntiprosessiin. Määrittämällä kaupan pelisäännöt tavoitteita tukeviksi ja varmistamalla, että myyntiprosessissa ehdot tulevat halutusti voimaan, voidaan saada suoraan yrityksen tuloksessa näkyviä tuloksia aikaan.
Riskitor Oy on erikoistunut auttamaan yritysjohtajia saavuttamaan tavoitteitaan, esimerkiksi laatien standardisopimuksia ja auttaen sopimusprosessien parantamisessa.