Sopimuksissa on toisinaan erilaisia neuvotteluvelvoitteita tai -oikeuksia. Tietyssä tilanteessa toinen sopimuksen osapuolista ei olekaan sidottu sopimukseen vaan saa neuvotella tietyistä ehdoista. Tai, ennen välimies- tai käräjäprosessin aloittamista pitää neuvotella. Mikä merkitys tällaisella ehdolla on? Mitä neuvottelulupa sisältää?
Sananmukainen tulkinta
Hyvä huomio kaikkia sopimuksia käsitellessä on, että niin sanottu sanamuodon mukainen tulkinta on lähtökohta. Eli, sopimus tarkoittaa sitä mitä siinä lukee. Jos sopimuksessa siis lukee, että myyjällä on oikeus neuvotella hinnasta, tarkoittaa se, että myyjällä on oikeus neuvotella hinnasta. Hinnasta neuvotteleminen on eriasia kuin hinnan korottaminen tai toimituksen peruminen. Hinnasta käytävät neuvottelut voivat johtaa hinnan korottamiseen, mutta yhtä lailla myös hinnan laskemiseen. Jos on sovittu vain, että neuvotellaan, ei ole kukaan luvannut päätyä mihinkään tiettyyn lopputulokseen.
Osapuolten yhteinen tahtotila
Toinen sopimuksia tulkittaessa tärkeä näkökulma on, että sopimus juridisena käsitteenä ei ole sama asia kuin sopimus -otsikolla varustettu asiakirja. Sopimus on osapuolten yhteinen tahtotila sopimuksentekohetkellä. Aina ei ole kirjallista aineistoa sopimuksesta ollenkaan, eikä koskaan täydellistä, tyhjentävää selostusta kaikista mahdollisista asiaan liittyvistä ajatuksista. Siksi, periaatteessa, osapuolet ovat voineet tarkoittaa ”oikeudella neuvotella” jotain muutakin kuin juuri sitä.
Maailma toimii siten, että lakimiehet ratkaisevat lopulta mitä sopimus sisältää. Viimeistään Korkeimmassa oikeudessa. Ja, lakimiehet ovat yksinkertaista sakkia – ammatin puolesta. Luovuuteen ei kannata luottaa. Silloin kun sovit, että joku saa neuvotella, on turha kuvitella että sille annetaan muuta sisältöä. Neuvottelulupa on lupa juoda kaffea ja keskustella.
Kommentoi, kysy lisää, pyydä neuvoa: jaakko.ranta (at) riskitor.fi / 050 3484824.